Ja niin me päästiin laukkaamaan yhdessä kohti auringonlaskua.
Videoita on tullut jo parikin kuvattua, mutta mitään en ole tälle blogille saanut tehtyä joten se taitaa nyt sitten lopullisesti jäädä.. Blogia en aijo edelleenkään poistaa. Se on kaunis muisto kaikesta menneestä.
Videoita saatan kuitenkin kuvailla jonkin verran tässä kesän aikana mikälli jotakuta kiinnostaa siirtyä Youtuben puolelle katselemaan. Minä olen tosiaan lähtemässä ensivuodeksi au pairiksi Jerseyn pienelle saarelle ja hevostelu jatkuu sitten sielläkin. Saa nähdä saisinko sieltäkin joskus kuvattua jotakin.
Quu voi oikein hyvin ja elämä rullaa. Se pääsi eilen kahden tallin ruuna ponin kanssa samaan tarhaan ja pian toivottavasti laitumelle! Ei ollut tulla kirmailusta loppua, kun pojat juoksi ympäri tarhaa härnäten toisiaan yhtä mittaa.
Toivottavasti teilläkin menee hyvin ja elämä rullaa eteenpäin! Näkemisiin :)
Tänään siis hieman erilaista asiaa. Ajattelin nyt myös tulla tänne blogin puolelle kertomaan hieman erilaisesta projektista jonka otin jokin kuukausi sitten. Projekti on ehkä hivenen väärä sana, koska olen melko varma että kyseinen hevonen on kokenut paljon minua enemmän, mutta eivätköhän kaikki ymmärrä ajatukseni!
Aloin siis treenaamaan yhtä tallin tuntihevosta jokin aika sitten. Kyseinen hevonen on yksi tallin kauneimmista ainakin minun mielestäni ja tuntihevosena se on ollut jo aivan tarpeeksi pitkään ja nyt olisi jo hyvä aika siirtyä opetusmestariksi jonnekkin muualle.
Melvis
ruuna s. 1999 säkä n. 170cm ko HeA re 140cm
Melvis on kaunis musta herra. Luonteeltaan yksi kilteimmistä mitä olen tavannut! Sitä pystyvät hoitamaan ja taluttamaan ihan ketkä vain vauvasta vaariin. Kaikki toimenpiteet onnistuvat myös mutkitta.
Ratsastaessa Melvis on aina hieman erilainen ratsastajasta riippuen. Tuntihevos vuosiltaan se on oppinut olemaan laiska ja saamaan siten helpotusta hommistaan. Tällä hetkellä kuitenkin kun se on ollut lähinnä vain minun käytössäni siitä on tullut taas todella miellyttävä ratsastettava ja oikeinkin normaalin kisahevosen tyyppinen ratsu.
Koulupuolella Melvis osaa kyllä kaikki sulut, avot, väistöt ja laukanvaihdotkin, mutta vasta tässä vähitellen ollaan päästy niitä taas hieman treenaamaan, kun pojalla ei ole oikein riittänyt jaksaminen lihasten suhteen vielä aivan kaikkeen. Myyntivideota kuvatessa laukanvaihdot olivat vielä hivenen hakusessa mutta nyt niitä on tehty jo usempikin yhdelle pitkälle sivulle ja koko ajan vain paranee!
Keskiliikkeet ovat myös todella näyttävät kunhan lihasta tulee itsensä kantamiseen vielä hitusen lisää.
Itse olen mennyt nyt harjoitus kisoissa yhden Helppo B luokan tuloksin 60% tasan ja hypännyt 1-tason halloween kisoissa 60cm ja 80cm (video löytyy alta) puhtain tuloksin ja 80cm luokan voitolla.
60cm luokka mentiin oikeastaan ihan vain koska minulla itselläni on lähemmäs vuosi aikaa minkäänlaisista yli 50cm olevista esteistä ja siten oma ratsastus on tuolla puolen hieman hakusessa varsinkin hyvin erilaisella hevosella kuin omallani.
Mutta takaisin Melvikseen ja hieman jotain kisoista. Kouluradalla herra ei ollut käynyt varmasti aikoihin ja siksi pientä intoa ja jännitystä oli ilmassa, mutta muuten kaikki sujui erittäinkin hyvin kuten prosenteistakin huomaa!
Estekisoissa Melvis oli aivan liekeissä ja tiesi kyllä tasan tarkkaan mitä piti tehdä, että tämä tyttö saatiin maaliin hyvin tuloksin. Virheitä radoissa tuli, mutta ne olivat kyllä aivan täysin minun omia mokiani, koska oma paikka silmäni oli jostain syystä paljon pienemmän hevosen laukassa ja joka esteelle tulin aivan sokeana ilman minkäänlaista käsitystä paikasta.
Hieman aijempia taustoja Melviksestä : Se on ollut ennen Ylirannalle tuloaan esteratsuna täysin kilpailukäytössä ja silloin hypännyt ihan 140cm asti eli potentiaali herralla ei lopu. Koulupuolella sillä ei ole kai ikinä kisattu mutta varmasti pärjäisi sielläkin hyvin mikälli ratsastajalla vain olisi intoa!
Kaiken kaikkiaan täältä siis löytyisi varsin mallikas, vähintään ainakin, kokeilun arvoinen hevonen uutta tai vaikka ensimmäistäkin etsivälle!
Kuusi viikkoa. Niin kauvan siitä on jo kulunut, kun sain viestin keskellä Walmartia. Viesti oli äidiltäni. Se kertoi lyhyesti kuinka Quulla oli murtunut toisesta takajalasta puikkoluu ja että murtuma on siisti, mutta hevonen oli vielä aivan kolmijalkainen.
Viesti oli tullut minulle jo melkein päivää aikaisemmin, mutta en ollut saanut sitä koska nettiä USA:ssa löytyi lähinnä vain kaupoista ja ruokapaikoista. Voitte siis ehkä kuvitella kuinka huolestuneeksi ja hätäiseksi tulin siinä hetkessä. Minulla ei ollut paljoa aikaa vastata, koska kauppareissumme läheni jo loppuaan ja minun olisi vielä pitänyt juosta hakemaan ties kuinka monia asioita iltamme ruokaa varten, mutta kertasin vain päässäni kaikkia mahdollisia (lähinnä pahimpia) asioita mitä voi seurata hevosen jalan murtuessa. Minä olin toisella puolella maailmaa ja yksi rakkaimmista koko minun maailmassani kärsi kotona.
Viesti onneksi sisälsi myös sen, että paranemis mahdollisuudet ovat hyvin korkeat ja kaikki on siltä osin mitä voi niin oikein hyvin.
Parin päivän päästä sainkin jo kuvia iloisesta valkoisesta pallerosta kiskomassa heinäverkosta heinää ja pusuttelemassa kaikkia ihmisiä jotka mahdollisesti siihen loukkuun sattuivat astumaan.
Kotiin päästyäni ja yön hyvin nukuttuani oli aika ottaa suunnaksi heti talli. Sinne päästyämme löysimme Saanan kanssa hieman unisen, mutta iloisen heposen. Katselin karsinassa takajalkoja ja kyselin Saanalta kumpi niistä edes oli murtunut kun turvotusta ei ihmeemmin ollut kummassakaan. Hetken päästä kylmensin pesupaikalla toista takajalkaa joka pian osoittautui juuri vääräksi. Quu seisoi jo murtuneella jalallaan ja kävely oli täysin normaalia. Murtumasta oli kuitenkin aikaa vain yksi ja puoli viikkoa ja kipulääkitys oli loppunut ajat sitten.
Siinä hetkessä olin todella iloinen ja helpottunut! Pieni valkoinen tulisi selviämään ja laukkaamaan vielä niin kovaa kuin jaloistaan vain sai lähtemään.
Tällä hetkellä odotamme vain tiistain klinikka kontrollikäyntiä ja tietoa siitä kuinka murtuma on lähtenyt paranemaan. Toivottavasti hyvin ja meidän pieni hullumme pääsisi jo ulos karsinalevosta jonnekkin missä hermot kestävät kaikilla hieman paremmin.
Tässä olympialaisten alla on itselläni ollut todella suuria hankaluuksia tämän ratsastattomuuden kanssa. Parilla hepalla olen jo saanut ratsastaa, mutta kisaamis ja treenaus into on nyt taas niin suuri, että on kyllä todella hankalaa kun sillä omalla ei voikkaan lähteä minnekkään.
Muistot ovat myö nousseet pintaan. Estekisat minun ja Quun taipaleen alussa ja koulukisat ihan viime vuoteen asti. Mahtavat Powercup reissut ja kaikki uudet tallit ja uudet kokemukset. Kaikki mitä olisi voinut tehdä paremmin ja kuitenkin aina päälimmäisenä kaikki kisat ja muutkin ajat jolloin me ollaan vain pidetty hauskaa!
