Täytyy sanoa että suorastaan hävettää.

Pää ei kestä tätä kaikkea tekemisen paljoutta. 

Voi kun olisi niin paljon selitettävää ja niin paljon asioita joita haluaisi jakaa, mutta kun aika ei vain aina riitä kaikkeen. Koulu vain hankaloituu ja motivaatio sitä kohtaan senkun vain laskee. Mieli on maassa kun ei saa asioita tehtyä. Hevonen tuo sentään sen pienen valon pilkahduksen elämään. Ihan kirjaimellisestikkin tähän aikaan vuodesta.. Hammasharjastanikin löysin tässä yksi päivä Quun valkoista talvikarvaa.

Kauan jo mietin lopettavani täysin. Ilmoittamatta kellekkään mitään. Katoamalla. Mutta sitten päätin, että ei. Haluan muistaa vielä tarkkaan myöhemminkin ne ylä ja alamäet joita koen elämässäni yhdessä ihanan hevoseni! Tähän päätökseen saattoi kyllä myös hieman vaikuttaa mahtava Helsinki International Horse Show, jota katsellen vietimme koko syysloman viimeisen viikonlopun. Niin ihania ja taitavia hevosia että ratsastajia! Nyt olen aivan täysillä taas motivoitunut ratsastamaan ja tekemään kaikkea parempien tulosten ja paremman mielen tavoittelemiseksi.

Toivon todella, että tuo motivaatio pysyisi ja siitä tulisi osa myös tänne blogin puolelle! Mutta nytpä ainakin lähdetään sitä yrittämään. Kaikki tai ei mitään vai miten se sanonta nyt menikään!

Sitten ehkä jo hieman odotetumpi asioita kuten kuulumisia. Pääpiirteittään meille kuuluu oikein hyvää. Quu on palannut omaksi vetreäksi itsekseen ja reenit sujuvat. Tänäkin talvena me olemme päättäneet mennä niin että uuteen vuoteen asti reeni on vaihtelevaa ja tehdään milloinkin mitä pystyy ja jaksaa. Ei suurempia vaatimuksia. Quun karvakin saa kasvaa taas yhtä pitkäksi kuin jääkarhuilla.

Pieniä muutoksia olemme kuitenkin tehneet ihan ratsastettavuuden parantamiseksi. Vaihdoimme mm. kuolainta meidän paksusta kulta nivel kuolaimesta kolmipalaan joka on kovaa kumia. Tämä vaihto on osoittautunut ainakin tähän astisessa kokeilussa oikein hyväksi. Quu vastaa nopeammin ja minun on helpompi saada sille tieto uusista tehtävistä.

Eilen meillä oli Tarjan valmennus ja sieltä saimme ohjeeksi reenata sulkuja lävistäjillä. Quulle nuo ovat jotenkin todella epämiellyttäviä tehdä ja se yrittää "kiukutella" todella paljon. Niitä reenaamalla saamme myös toivottavasti vielä notkeamman hevosen!

Hyppytaukoa meillä on takana jo noin 2-3 kuukautta. Näin siksi että hieroja huomasi Quun etujalassa liikaluun joka oli kasvanut hieman huonoon paikkaan. Se ei vaikuta hyppäämiseen eikä mihinkään muuhunkaan liikkumiseen, ainakaan tällä hetkellä, mutta silloin ei vielä tiedetty kasvaako se vielä vai ei. Minusta myös hieman tuntui että suojat osuivat sillä hetkellä liikaluuhun hieman ikävästi (kun se vielä taisi kasvaa?) joten lopetimme etusuojien käytön. Tietenkin niitä pitäisi käyttää jos hyppäisi joten emme ole siis nyt hypänneet. Onneksi liikaluu ei näytä kasvavan, eikä siitä ole aiheutunut mitään haittaa mihinkään! Sen perusteella hyppääminenkin olisi jo ihan mahdollista, mutta se ei nyt vain oikein innosta. Hmm, sainkohan tuon nyt selitettyä niin että ymmärrätte.. No kysykää jos ette!

Viimepäiväiset ajatukset tiivistettynä.

Sitten vielä lopuksi täytyy todeta että aika tuo tullessaan mitä tuo joten nähdään heti kun ehditään. Toivon että seuraava postaus tulisi pian mutta mitään en valitettavasti voi luvata. Heipat siis tältäkertaa! Me kiitämme teitä kaikki jotka maltatte vain pysyä ja odottaa. Halauksia teille!