Yhtä hymyä!

"Heeeei, kukas se sinä oot?"

"Tule vain. Vielä vähän tänneppäin niin saan syödä sen ison mustan jutun! Näyttää tosi hyvältä"

"Ei mua tarvi pelätä"

"Mitä sää siellä nyt taas teet..?"

"Ai se oliki vaan toi kamera. Hassua kun äsken näytit niin hirviöltä se kasvoilla, että piti ottaa vähän etäisyyttä."

"HEI, minäkin haluan maistaa sitä kameraa! Vauvaki sai"

"Ei nyt, Make kiusaa. Vie mut pois täältä!"

"Enkä kiusaa<3"

"Siellä se iki ihana Aino taas on!"

"Ei tuo naamassa oleva juttu oo mikään vekki.. Se on taisteluarpi, etkös sä sitä nää?!"

Eräänä harmaana syys/talvipäivänä päätin sitten lähteä pyörällä katsomaan valkoisia karvakasoja. Kamerakin pääsi mukaan ja kuviakin tuli otettua mm. söpöstä Ella varsasta joka oli niin nätti ja utelias, että Quun herkut oli hävitä alle sekunttiin kun Ella pieni löysi pääsyn taskuun. Valkoiset karvapallot olivat taas pelailleet niin että loimet oli vinksin vonksin ja karvattomia kohtia löytyi.

Lopulta pienen kuvailu-pelleily hetken jälkeen otin Quun sisälle ja tarkistin sen loimen ja koko hepan uusilta reijiltä. Mitään suurempaa ei onneksi löytynyt joten hepan puunaus alkoi ja kohta se olikin kamppeet päällä valmiina treeniin. Ei kauhean iloisena mutta valmiina kuitenkin.

Maaneesiin siis matkamme kävi ja tässä vaiheessa tämä tyttö unohti kameran ihan kokonaan... Treeni oli kuitenkin ihan super hyvä, pienistä keskusteluista huolimatta! Ravissa teimme väistöjä, voltteja, siirtymiä laukkaan ja käyntiin sekä sulkuja lävistäjillä niin laukassa kuin ravissakin. Aluksi hepalla ei ollut kauheasti intoa muuhun kuin kiikuttaa ratsastajaa ympäri maneesia, mutta lopulta kaikki saatiin kasaan ja johan se heppa sitten innostuikin tekemään siirtymiä ja sulkuja! Oli kyllä niin iloinen tyttö ja hevonenkin lopulta että!

Ratsastuksen jälkeen Quu sai päiväheinät karsinaan ja tämä tyttö siirtyi seuraavaan hevoseen, nimittäin Taruun. Taru pääsi maastoon tällä kertaa. Siitä se olikin niin innoissaan, että vauhdilla ei olisi ollut rajoja, jos maa olisi ollut täysin sula. Tällä kertaa otimme vain kuitenkin vähän ravia ja molempien laukkojen nostot. Takaisin tultiin suurin osa matkasta sekasikiö askellusta (jotain töltin, piaffen, passagen ja käynnin väliltä). Tallissa Taru pääsi jalkojen pika viilennykseen ja sitten karsinaan syömään täysin ansaittuja päiväheiniä!

Sellainen oli tämän tytön tiistai päivä tallilla. Vihdoinkin sain kuvattua ja hepatkin olivat niin mukavia, että ei voinut muuta kuin hymyillä! :)